Mahdollisimman paljon hyvää: Efektiivinen altruismi käytännön toimintana

Tämä teksti julkaistiin alun perin Indeksi-lehdessä, ehkä 21.3.2023.

Filosofiassa olin kuullut ”efektiivisestä altruismista” jo kauan sitten. Typistäen ja yliyksinkertaistaen sen idea filosofisena ajatuksena on suunnilleen tämä: Peter Singer on sanonut, että jos on väärin kulkea ohi mitään tekemättä, kun lapsi on hukkumassa vieressä, niin eikö ole yhtä väärin olla auttamatta jossain kaukana olevia lapsia esimerkiksi lahjoittamalla rahaa, jos kerran voi?

Tätä kautta ajateltuna kyseessä on lähinnä kiusallinen filosofinen ajatus, ehkä jopa totuus, että varmaan pitäisi elää aivan eri tavalla kuin elämme, mutta harva todennäköisesti tulee ikinä tekemään niin.

Siksi olikin hyvin kiinnostavaa, kun törmäsin viime syksynä efektiiviseen altruismiin (EA) liikkeenä, joka oli tavallaan sama asia, mutta tavallaan aivan eri. Sen sijaan, että kyseessä olisi vain teoria, jonka mukaan melkein kaikki ihmiset tekevät moraalisesti väärin, koska eivät tee tarpeeksi, kyse olikin tässä sen tutkimisesta ja toteuttamisesta, miten voi tehdä hyvää mahdollisimman tehokkaasti.

Aloitin käymällä efektiivisen altruismin esittelykurssin Turussa, ja olen sen jälkeen ottanut jonkin verran osaa EA Finlandin tapahtumiin, joita varten olen kyllä joutunut matkustamaan Helsinkiin. Tällä hetkellä käynnissä oleva lukupiiri on sentään etänä.

Kriittistä ajattelua ja tehokasta auttamista

EA:n esittelykurssilla pidin heti siitä, miten siellä keskityttiin tehokkaiden auttamisen tapojen lisäksi siihen, miten ajatella sitä, mikä on tehokasta. Vaikka valmiitakin vastauksia annettiin – hölmöähän sitä olisi olla tekemättä, kun tehokkaita keinoja tehdä hyvää on jo tutkittu – kaikkea oltiin valmiita kyseenalaistamaan, eikä näitä vastauksia tarjottu ilman perusteluja tai lopullisina. Tähän liittyen kurssin (ja EA:n) lähestymistapa olikin myös toisella tavalla minulle erittäin mieluisa: siihen sisältyi yhtä aikaa itsessään nautinnollinen kiinnostava pohdiskelu ja keskustelu, ja mahdollisuus oikeasti saada aikaan muutosta maailmassa.

EA:ssa pyritään siis käyttämään omia resursseja mahdollisimman tehokkaasti niin, että saadaan aikaan mahdollisimman paljon hyvää. Jotta näin voi todella tehdä, on tietenkin ensin otettava selvää, mitkä keinot ylipäätään ovat tehokkaita. Tämä voi johtaa hyvin moneen suuntaan. Helppo esimerkki on se, että on tutkittu, että joihinkin hyväntekeväisyyksiin lahjoitettu raha voi saada aikaan satoja tai tuhansia kertoja enemmän euroa kohti kuin joihinkin toisiin, laskettuna siinä, kuinka monen ihmisen henkeen, terveyteen yms. se vaikuttaa ja kuinka paljon. Tämän pohjalta on ilmeisesti lähtenytkin stereotyyppi, jonka mukaan EA:n ajatus on ansaita paljon rahaa ja lahjoittaa sitä tehokkaasti. Näin ei kuitenkaan ole. EA:ssa harrastetaan myös uraneuvontaa ja -suunnittelua sen pohjalta, missä työssä voisi tehokkaasti saada aikaan hyvää, eikä siellä suinkaan neuvota kaikkia luomaan muuten hyödytöntä korkeapalkkaista uraa ja lahjoittamaan paljon rahaa.

Ajatus mahdollisimman suuren positiivisen vaikutuksen saamisesta aikaan maailmassa voi, kuten sanottua, johtaa moneen eri suuntaan. Varakkaissa maissa asuvien on esimerkiksi oikeaan paikkaan lahjoittamalla mahdollista saada aikaan paljon hyvää köyhissä maissa. Vielä enemmän kärsimystä tehtaillaan maailmanlaajuisesti eläinten tehotuotannossa, joten siinäkin on paikka, jossa on mahdollista vaikuttaa paljon esimerkiksi parantamalla eläinten oloja mutta toisaalta myös kehittämällä vaihtoehtoja lihalle.

Isommassa mittakaavassa potentiaalisesti suuri vaikutus voi olla siinä, että vaikutetaan maailmanlaajuisiin kriiseihin tai mahdollisiin kriiseihin, kuten ilmastonmuutokseen, tulevaisuuden pandemioiden ehkäisemiseen, tai ydinsodan mahdollisuuteen. Vielä suuremmassa mittakaavassa voidaan ajatella sitä, kuinka monta tulevaisuuden sukupolvea voisi jäädä syntymättä, jos ihmiskunta ei selviä ja kehity eteenpäin, varsinkin, kun tässä paikkeilla voidaan ainakin jonkin verran perustellusti arvella olevan historian käännekohta, jossa ihmiset voivat joko tuhota itsensä tai päästä kynnyksen yli parempaan tulevaisuuteen.

Näitä moninaisia ideoita ei tosiaan tarvinnut niellä pureskelematta, ja kurssilla käsiteltiin lähes kaikkea kriittisesti, alkaen siitä, miten aikaan saadun hyvän määrää edes voidaan laskea tai arvioida. Tähän annettiin hyviä, perusteltuja vastauksia, joita silti myös kyseenalaistetiin. EA:n lähestymistapa tuntui tosiaan lähtevän aivan alusta lähtien, laatikon ulkopuolelta ja olettamatta paljon mitään, ja antavan mahdollisimman hyvin perusteltuja vastauksia kysymyksiin siitä, mitä kannattaa pitää hyvänä auttamisen tapana.

Tietenkin on mahdollista, että EA tulee rakentaneeksi joitakin omia laatikoitaan. En esimerkiksi olisi yllättynyt – vaikka en väitä asiaa nyt tietäväni – jos kävisi ilmi, että huoli tekoälystä uhkana ihmiskunnalle on enemmän (EA:nkin piirissä) menestynyt meemi kuin rationaalisesti vakavasti otettava riski. Oletan kuitenkin kokemuksieni perusteella, että asiasta voisi keskustella EA:ssa vapaasti.

Ylipäätään on vaikea vertailla todistetusti tehokkaita lyhyen tähtäimen vaikutuksia suuremman kontekstin pitkän tähtäimen projekteihin. Olen kuitenkin varma, että on hyvä, että molempiin keskitytään, ja niin EA:ssa tehdään.

Käytännön ratkaisu polttavaan teoreettiseen ongelmaan

EA liikkeenä voi toimia käytännöllisenä ratkaisuna filosofiselle ongelmalle, jonka mainitsin jo alussa filosofisen efektiivisen altruismin yhteydessä, ja jota on käsitellyt myös muiden muassa filosofi Thomas Nagel kirjassaan The View from Nowhere. Ongelma on se, että varsin suoraviivaisen eettisen ajattelun kautta päädytään helposti ja nopeasti siihen johtopäätökseen, että kaikkien hyväosaisten pitäisi ilmeisesti omistaa suuri osa elämästään huonompiosaisten auttamiseen.

Ottaen huomioon, kuinka huonosti valtavalla määrällä ihmisiä menee (puhumattakaan vaikka tuotantoeläimistä), on vaikea välttää ajatusta, että on kohtuutonta olla auttamatta heitä. Ensinäkemältä myös pitäisi auttaa niin paljon, että kaikkien pitäisi suunnilleen matkustaa avustamaan ihmisiä köyhissä maissa omilla käsillään. Toisaalta normaalin ajattelun mukaan on kohtuutonta, jos vaaditaan, että kaikki omistavat elämänsä kaukana olevien ihmisten (tai muiden eläinten) auttamiseen. Nagel nostaakin ogelmaksi sen, mitä tapahtuu, jos hyvin tekeminen ja hyvin eläminen eivät sovi yhteen.

Olen pitkään ajatellut, että ratkaisu tähän löytynee ainakin periaatteessa siitä, että ihmisten tulisi löytää tasapaino sen välillä, miten auttaa toisia ja miten silti elää omaa elämäänsä. Loppujen lopuksi ei liene toimivaa vaatia ihmisiä (yleensä edes omalta kohdalta itseään) uhraamaan itsensä auttamiselle, ja siksi se ei voi olla velvollisuuskaan.

EA näyttää, miten on mahdollista todella auttaa mahdollisimman paljon, ja usein tavoilla, jotka eivät sinänsä edes vaadi niin paljoa. Lisäksi juuri tämä tekee mahdolliseksi sen, että puolueettoman eettisen ajattelun esiin nostama velvollisuus auttaa huonompiosaisia ei ehkä olekaan ristiriidassa oman elämän muiden tavoitteiden kanssa. Ei ehkä olekaan tehokasta mennä paikan päälle auttamaan omilla käsillä – vaikka se olisikin suurempi uhraus – vaan jopa se voi olla tehokkaampaa, että tekee normaalia työtä ja lahjoittaa ansioistaan edes osan. Vielä tehokkaampaa voi olla tehdä itselle mielekästä työtä, joka ei edes ole erityisen epämukavaa, mutta samalla nimenomaan saa aikaan paljon hyvää.

Lisäksi EA:lla on suurta potentiaalia saada aikaan paljon hyvää, vaikka siinä mukana olevat ihmiset eivät edes omistaisi suurta osaa elämästään sille. On eri asia, kuinka suuren osan elämästään ihmiset omistavat auttamiselle, ja kuinka paljon heidän panoksensa vaikuttaa maailmaan, ja vaikka EA voi potentiaalisesti kasvattaa molempia, niin sen vaikutus jälkimmäiseen on luultavasti lopputuloksen kannalta paljon suurempi.

Jos monet ihmiset vaikka vain lahjoittavat suhteellisen pienen määrän ansioistaan tehokkaasti, ja muuten elävät omaa elämäänsä miten haluavat, tällä voi silti olla suuri vaikutus verrattuna siihen, että ihmiset eivät tekisi tätäkään. Toisin sanottuna vaikka ihmiset eivät edelleenkään tekisi niin paljon, kuin voidaan sanoa heillä olevan velvollisuus, silti voidaan saada aikaan paljon hyvää – ja ainakin ihmiset pääsevät tekemään jonkin osan velvollisuudestaan.