Miten hyvinvointia voi mitata?

Hyvinvoinnin lisääminen on selkeältä vaikuttava tavoite, jonka mittaaminen on yllättävän hankalaa. Arviointia varten on kehitetty useita erilaisia tapoja mitata hyvinvoinnin ja kärsimyksen määrää.

Efektiivisen altruismin ydintavoitteena on tehdä hyvää mahdollisimman paljon. Jotta tavoitteeseen päästään, on meidän tiedettävä, mitkä ratkaisut ovat toimivampia kuin toiset. Vertailu on vaikeinta, kun mitattavat asiat ovat abstrakteja.

Hengen pelastaminen on asia, jonka arviointi on kohtuullisen yksinkertaista. Aina auttamisessa ei kuitenkaan ole kyse vain elämästä ja kuolemasta, vaan myös elämän laadusta. Kun haluamme auttaa ihmisiä ja eläimiä, pyrimme usein vähentämään kärsimystä ja lisäämään hyvinvointia.

Väestötason hyvinvointi on perinteisesti liitetty elintasoa mittaavaan bruttokansantuotteeseen (BKT). BKT:n yhteys hyvinvointiin on kuitenkin melko löyhä. Tämän takia esimerkiksi THL on kehittänyt laajemman hyvinvointimittariston suomalaisten hyvinvoinnin arviointiin. Väestötason menetelmät eivät kuitenkaan kerro yksilöiden hyvinvoinnista, eikä laaja mittaripaketti anna yhtä yksiselitteistä arviota hyvinvoinnista.

Hyvinvoinnin arviointia ja vertailua varten tarvitaan selkeitä ja yksiselitteisiä mittareita, jotka toimivat monessa mittakaavassa.

Mitä hyvinvointi on?

Ennen kuin voimme arvioida hyvinvointia, on meidän ensin määriteltävä se. Mahdollisimman vaikuttavaan hyvinvoinnin tukemiseen erikoistunut Happier Lives Institute (HLI) määrittelee hyvinvoinnin eräänlaiseksi itseisarvoksi: kun esimerkiksi rahalla on vain välineellistä arvoa, on hyvinvointi puolestaan hyvää ja tavoittelemisen arvoista itsessään.

Tarkemmin HLI erittelee kolme hyvinvoinnin määrittelyn tapaa. Yksinkertaisimmillaan hyvinvointi tiivistyy hedonistiseen malliin, jossa mielihyvä on hyvää ja kärsimys pahasta. Hieman monimutkaisemmassa mallissa hyvinvointiin kytketään myös halujen ja tarpeiden tyydyttäminen. Kolmas näkökulma esittää, että asiat kuten terveys ja vauraus lisäävät hyvinvointia riippumatta siitä, liittyykö niihin mielihyvää tai -haluja.

Vaikka teoreetikot kiistelisivät keskenään, ei heidän väittelynsä onneksi estä meistä toimimasta hyvinvoinnin eteen. Lähtökohdista riippumatta ihmiset ovat melko samaa mieltä esimerkiksi siitä, että kärsimyksen vähentäminen tukee hyvinvointia. Mitä enemmän vähennämme kärsimystä, sitä enemmän siis tuemme hyvinvointia.

Jotta voimme vertailla hyvinvoinnin parantamisen keinoja, tarvitsemme kuitenkin keinoja hyvinvoinnin mittaamiseen. Se, miten hyvinvointi määritellään, johtaa hieman erilaisiin mittareihin – ja tällä on yllättävän suuria vaikutuksia.

Yleisimmät hyvinvoinnin arvioinnin työkalut pohjaavat ajatteluun, jossa terveys ja hyvinvointi liitetään vahvasti yhteen. Näissä arvioissa ihmisen elämänlaatu ja epäsuorasti myös hyvinvointi ovat parhaimmillaan, kun hän on täysin terve.

QALY ja DALY – hyvinvointimittarien kärkikaksikko

Maailman suosituimmat hyvinvointimittarit, QALY ja DALY, muistuttavat niin paljon toisiaan, että ne esitellään usein yhdessä.

QALY on lyhenne sanoista quality-adjusted life year, laatupainotettu elinvuosi. Mittarin ytimessä on elämänlaadun arviointi välillä 0–1. Paras mahdollinen elämänlaatu saa arvon yksi, kuolleen elämänlaatu on nolla, ja koko elämänlaadun kirjo mahtuu desimaalilukuihin tällä välillä.

Kun QALY-arvo kerrotaan sen kestolla vuosissa, saadaan yksinkertainen ja helposti vertailtava luku. Mittarin perusteella esimerkiksi arvioidaan, että yksi täysin terve vuosi (1 vuosi x 100 % elämänlaatu = 1 QALY) on yhtä arvokas kuin kaksi vuotta puolella elämänlaadulla (2 vuotta x 50 % elämänlaatu = 1 QALY).

DALY, jonka nimi on lyhenne sanoista disability-adjusted life year, vammapainotettu elinvuosi, on hyvin samankaltainen mittari. Aivan kuten QALY, myös DALY on desimaaliluku välillä 0–1. Asteikko vain on käänteinen: täysin vammaton vuosi saa arvon nolla, suurin vamma eli kuolema saa arvon yksi, ja loput toimintakyvyn menetykset ilmaistaan desimaalilukuina tällä välillä.

Myös DALY-arvon voi kertoa vuosilla, ja sen päälle vielä summataan vaivan takia menetetyt elinvuodet. DALY-mittarilla laskettuna onnettomuus, joka kertarysäyksellä lyhentää elämää kahdella vuodella (2 vuotta x 100 % vamma = 2 QALY), on siis yhtä suuri vahinko kuin sairaus, joka ei lyhennä elämää mutta aiheuttaa toimintakyvyn puolittumisen neljäksi vuodeksi (4 vuotta x 50 % = 2 DALY).

Jos pysyit kärryillä edellisten laskutoimitusten ajan, saattoi mieleesi juolahtaa keskeinen jatkokysymys: miten lasketaan osittainen elämänlaatu tai toimintakyvyn heikennys? Kysymys on erittäin olennainen, ja siihen tiivistyy mittareiden voimakkain kritiikki.

Elämänlaatumittarien käyttö ja haasteet

QALY- ja DALY-mittareilla on selkeät vahvuutensa. Molemmat mahdollistavat erilaisten haittojen ja hoitojen vertailun suurilla joukoilla. Kun hoitotoimenpiteiden ja muiden ratkaisujen kulut jaetaan QALY- tai DALY-arvon muutoksella, saadaan vertailukelpoisia kustannusarvioita eri ratkaisuista.

Elämänlaatumittarien avulla tehdäänkin päätöksiä, joilla on valtavaa käytännön merkitystä. Iso-Britannian terveysviranomaiset käyttävät QALY-pohjaisia kustannusarvioita apuna hoitosuosituksissaan. DALY:n merkittävin käyttäjä on puolestaan Maailman terveysjärjestö WHO, joka käyttää mittaria mm. sairauksien haittojen arviointiin maailman väestön tasolla. 

Sekä mittareiden kannattajat että kriitikot ovat samaa mieltä siitä, että tietoa tarvitaan. Kritiikki ei kohdistukaan mittareiden tavoitteeseen, vaan laskutoimitusten luotettavuuteen. 

Erityisen kiisteltyä on eri vaivojen aiheuttamien haittojen suuruusluokkien arviointi. DALY:n laskukaavoissa suuruusluokka saa arvon väliltä 0–1, ja se kantaa nimeä disability weight (DW), rajoitteen painoarvo. Painoarvot perustuvat laajoihin väestötason kyselytutkimuksiin, joissa ihmisiä pyydetään esimerkiksi arvioimaan, kumpi kahdesta ihmisestä on terveempi.

Näiden tutkimusten perusteella lasketaan tarkkoja painotuksia valtavalle määrälle eri skenaarioita. Esimerkiksi autismikirjon häiriö lievällä kehitysvammalla on saanut uusimmassa aineistossa arvon 0,252, mikä tekee siitä puolet pienemmän ongelman kuin vakavan kokaiiniriippuvuuden aiheuttama oireeton sydämen vajaatoiminta (0,504).

Painoarvot siis perustuvat laajojen ihmisjoukkojen arvioihin eri tilanteista, eivät siis ihmisten omiin kokemuksiin. Tällaiset ulkopuoliset arviot ovat alttiita erilaisille vinoumille. On muun muassa tutkittu, että terveet ihmiset yliarvioivat eri terveysongelmien vaikutuksen hyvinvointiin. 

Voisiko vaihtoehto olla, että kysyisimme hyvinvoinnista ihmisiltä itseltään? Tähän ajatukseen perustuvat subjektiivisen hyvinvoinnin mittarit.

ESM ja WELLBY – ensikäden hyvinvointimittarit

Yksinkertaisimmat subjektiivisen hyvinvoinnin mittarit perustuvat hyvinvoinnin hedonistiseen malliin, jossa positiiviset tunnetilat viittaavat hyvinvointiin. Tämän mallin perusteella hyvinvoinnin mittaamiseen riittää, kun mitataan ihmisen positiivisia tuntemuksia.

Juuri näin toimii experience sampling method (ESM) eli kokemusten otantamenetelmä, jota käytetään esimerkiksi psykologisissa tutkimuksissa. Menetelmä toimii tyypillisesti siten, että tutkittava saa satunnaisissa kohdissa päivää puhelimeensa ilmoituksen, jonka jälkeen hän raportoi sen hetkisestä mielialastaan ja tilanteestaan.

ESM:n ja sen kaltaisten menetelmien suurin ongelma on niiden vaivalloisuus. Siksi subjektiivisen hyvinvoinnin arviointiin on kehitetty myös kevyempiä menetelmiä, joista tunnetuin on WELLBY.

WELLBY:n nimi tulee sanoista wellbeing-adjusted life year, hyvinvointisovitettu elinvuosi. Mittari koostuu yhdestä yksinkertaisesta kysymyksestä. Vastaajilta kysytään, kuinka tyytyväisiä he ylipäänsä ovat elämäänsä asteikolla 1–10.

Kysymys voi vaikuttaa jopa epäilyttävän yksinkertaiselta, mutta sen toimivuudesta on varsin vahvaa tutkimusnäyttöä. Aivan kuten monimutkaisemmat menetelmät, myös WELLBY:ä voi käyttää kustannusarviointeihin, kun verrataan WELLBY-tulosten muutoksia eri tilanteissa.

Subjektiivisten mittareiden käyttö ja haasteet

Aiemmin mainittu Happier Lives Institute kuuluu WELLBY-mittarin äänekkäimpiin kannattajiin. Järjestö argumentoi, että WELLBY mahdollistaa laajemman vertailun eri interventioiden välillä kuin terveyteen ja sairauksiin keskittyvät QALY ja DALY.

WELLBY ei ole vielä levinnyt kovin laajalle, mutta sen käyttö on yleistymässä. Vaikka itse mittari ei olisi tunnettu, niin lähes kaikki suomalaiset kuulevat sen käytöstä vähintään kerran vuodessa. WELLBY on nimittäin yksi niistä mittareista, joiden perusteella YK:n onnellisuusraportti on toistuvasti valinnut Suomen maailman onnellisimmaksi maaksi.

Subjektiivisten mittareiden vahvuus on niiden skaalautuvuus. Samoja mittareita voi hyödyntää helposti sekä laajojen väestöjoukkojen että yksittäisten ihmisten kanssa.

Teen itse asiakastyötä psykologina, ja aloitin WELLBY-mittarin käytön työssäni puoli vuotta sitten. Tuona aikana olen kysynyt tyytyväisyydestä elämään noin 50 lyhytterapia-asiakkaan alku- ja lopputapaamisilla.

Omissa kokemuksissani WELLBY on ollut hyvin nopea ja käytännöllinen mittari hyvinvoinnin arviointiin. WELLBY on toiminut myös terapeuttisena työkaluna, kun olen liittänyt perään jatkokeskustelun siitä, millä muutoksilla asiakas voisi nähdä tyytyväisyytensä nousevan. Alku- ja loppumittausten vertailu mahdollistaa myös hoidon vaikuttavuuden arvioinnin.

Aivan ongelmatonta WELLBY:n käyttö ei ole. Suurin osa asiakkaistani on ymmärtänyt mittarin samankaltaisella tavalla, mutta joskus tulkinnat ja tilannetekijät vaikuttavat vastauksiin. Joillekin hyvinvoinnin muuttaminen numeroksi on myös tuntunut vaikealta.

Hyvinvointimittarit päätösten perusteluina

Efektiivinen altruismi pohjaa näyttöön perustuvaan päätöksentekoon, johon kuuluu eri auttamiskeinojen vaikuttavuuden arviointi. Hyvin usein tämä on tarkoittanut sen vertailua, ketkä pystyvät parhaiten pelastamaan ihmishenkiä. Väliä ei kuitenkaan ole pelkällä elämien määrällä, vaan myös laadulla.

Parhaita tapoja elämänlaadun parantamiseen on mahdotonta löytää ilman keinoja vertailla eri ratkaisuja. Laajimmin käytössä olevat hyvinvointimittarit, QALY ja DALY, painottavat terveyttä ja sairauksia, mikä jättää monet vaikuttamiskeinot liian vähälle huomiolle.

Tässä tekstissä olen keskittynyt vain ihmisten hyvinvoinnin mittaamiseen. On tärkeää muistaa, että hyvinvointi on myös laajemmin eläinkuntaa koskettava ilmiö. Myös eläinten hyvinvointia on mahdollista arvioida, vaikka siihen liittyy paljon omia haasteitaan.

Ilmiöt, jotka eivät näy tilastoissa, ovat vaarassa jäädä päätöksenteon ulkopuolelle. Tämän vuoksi on tärkeää, että hyvinvoinnin mittaamiseen löydetään luotettavia ja vertailukelpoisia keinoja. Subjektiivisten hyvinvointimittarien käyttö on tällä hetkellä yleistymässä, mutta vielä on epäselvää, kuinka vahvan aseman ne tulevat jatkossa saavuttamaan.

Arimo Kerkelä

Kirjoittaja on psykologi ja Effective Altruism Finland ry:n tukihenkilö.