Tuoko raha onnea?

Tuoko raha onnea? Tämä kirjoitus käy läpi tutkimuksia rahan ja hyvinvoinnin suhteesta.

On hyvin yleistä pohtia, tekeekö raha onnelliseksi. Monella on aiheesta omat mielipiteensä, mutta lisäksi aihetta on myös tutkittu paljon. Tässä kirjoituksessa käyn läpi vaurauden ja onnen suhdetta sekä kuinka aiheesta kertynyttä tutkimustietoa voi hyödyntää oman ja muiden hyvinvoinnin lisäämiseen.

Edellisessä blogikirjoituksessani käsittelin sitä, miten hyvinvointia voi mitata eri tavoin. Hyvinvointia voi tarkastella esimerkiksi positiivisten tunnetilojen, terveyden tai tyytyväisyyden kautta. Hyvinvoinnin mittarit ja määritelmät vaikuttavat siihen, millaisena rahan ja hyvinvoinnin yhteys näyttäytyy.

Tunnetuin tutkimus rahasta ja onnellisuudesta

Kuuluisin rahan ja hyvinvoinnin yhteyttä tarkasteleva tieteellinen artikkeli on Daniel Kahnemanin ja August Deatonin tutkimus vuodelta 2010. Kirjoittajat esittivät, että korkea tulotaso lisää tyytyväisyyttä elämään, mutta ei emotionaalista, tunnetiloilla mitattua hyvinvointia. Pienituloisuus on puolestaan yhteydessä sekä tyytymättömyyteen että kielteisiin tunnetiloihin.

Se, mistä tutkimus parhaiten tunnetaan, on kuitenkin havainto tulojen kasvun kattoefektistä. Kahnemanin ja Deatonin aineistossa näytti siltä, etteivät lisätulot lisänneet onnellisuutta enää noin 75 000 dollarin (nykyrahassa 100 000 euron) bruttotulojen jälkeen.

Näkemys kattoefektistä piti melko hyvin asemansa, kunnes Matthew Killingsworthin vuonna 2021 julkaistu tutkimus päätyi toisenlaiseen lopputulokseen. Killingsworth näytti, että tarkemmilla mittareilla emotionaalinen hyvinvointi jatkoi kasvuaan entiseen tapaan myös suuremmilla tulotasoilla.

Kumpi tulos on siis väärä? Ei varsinaisesti kumpikaan. Tieteessä asiat ovat harvoin mustavalkoisia, ja kokonaiskuva on lopulta useiden tutkimusten summa.

Sekä Kahnemanin ja Deatonin alkuperäinen tutkimus että Killingsworthin vastine saivat paljon näkyvyyttä mediassa. Vähemmälle huomiolle jäi se, kun Kahneman ja Killingsworth julkaisivat vuonna 2023 yhteisen tutkimuksen, jossa he sovittivat yhteen tutkimustensa ristiriitoja.

Uudessa tarkastelussa huomattiin, että tulojen kasvun kattoefekti koski vain huonovointisimpia ihmisiä. Tutkijat analysoivat alkuperäisen aineiston uudelleen, ja päätyivät aiempaa monisyisempään tulkintaan rahan ja onnen yhteydestä: raha lisää onnellisten onnea yhä enemmän, mutta torjuu surullisen surua vain tiettyyn pisteeseen asti.

Raha, onni ja pitkä matematiikka

Kun puhutaan tarkemmin tulojen kasvun ja hyvinvoinnin yhteyden suuruudesta, on puhuttava myös matematiikasta, tarkemmin sanottuna logaritmeista.

Asteikon logaritmisuus tarkoittaa, että muutos on suhteellista, ei absoluuttista. Esimerkiksi monet ihmisen aistit havaitsevat juuri suhteellisia muutoksia, ja monet niihin liittyvät muuttujat ovat myös logaritmisia. Esimerkiksi noin kolmen desibelin äänenvoimakkuuden kasvu tarkoittaa aina äänenpaineen kaksinkertaistumista.

Tutkimuksista tiedetään, että myös hyvinvoinnin ja tulojen suhde seuraa karkeasti logaritmista asteikkoa. Kun hyvinvointia arvioidaan asteikolla 0–10, nostaa tulojen kaksinkertaistuminen hyvinvointia yhden pykälän verran. Hyvinvointiero 10 000 euroa ja 20 000 euroa tienaavien välillä on siis yhtä suuri kuin hyvinvointiero 40 000 ja 80 000 euroa tienaavien välillä.

Suhteellisuus tarkoittaa sitä, että samalla rahasummalla on eri vaikutus eri ihmisiin. Kuukausitulojen kasvu 75 eurolla ei juuri vaikuta keskituloisen, noin 3400 euroa kuussa tienaavan suomalaisen hyvinvointiin, mutta 800 euroa kuussa tienaavalle opiskelijalle muutos tilillä on huomattava.

Vielä suurempi vaikutus summalla olisi kuitenkin niille 817 miljoonalle maailman köyhimmälle ihmiselle, joille 75 euroa lisää tarkoittaisi kuukausitulojen kaksinkertaistumista.

Hyvinvoinnin lisääminen rahalahjoituksin

Lisärahasta on eniten hyötyä niille, joilla on rahaa valmiiksi vähän. Kuinka paljon hyvää voisi siis saada aikaan lahjoittamalla rahaa maailman kaikkein köyhimmille ihmisille? Tähän kysymykseen tarjoaa vastauksen vuonna 2008 perustettu GiveDirectly.

Hyväntekeväisyyteen ja kehitysapuun sisältyy usein ajatus välineellisistä ja vastikkeellisista lahjoituksista. Rahan sijaan on yleisempää lahjoittaa esimerkiksi koulutarvikkeita tai malariaverkkoja. Jos rahaa annetaan, sitä tarjotaan vastineeksi esimerkiksi lasten rokottamisesta.

Tätä taustaa vasten GiveDirectlyn perusajatus voi tuntua lähes radikaalilta: mitä, jos maailman köyhimmille ihmisille annettaisiin rahaa vapaasti käytettäväksi?

GiveDirectlyn toimintamallia on tutkittu todella paljon. Järjestö todella tavoittaa maailman köyhimmät ihmiset, ja vain murto-osa jaettavista rahoista – 0,27 prosenttia vuonna 2025 – päätyy vääriin käsiin. Kertalahjoituksilla on myös selkeää vaikutusta muun muassa lahjoitusten saajien terveyteen ja tulotasoon.

Säännöllisen tulotason ja hyvinvoinnin yhteydestä on paljon näyttöä, mutta tuoko myös kertalahjoituksena annettu raha onnea maailman köyhimmille? Kyllä, ainakin vähän. Vuonna 2022 julkaistussa laajassa, yli 45 tutkimuksen tuloksia kokoavassa meta-analyysissa todettiin, että lahjoitusten vaikutus hyvinvointiin ja mielenterveyteen oli tilastollisesti merkitsevä mutta vähäinen.

Efektiivisen altruismin piirissä etsitään vaikuttavimpia tapoja lisätä terveyttä ja hyvinvointia. Tässä yhteydessä myös rahalahjoituksia on tutkittu paljon. Selvityksissä on kuitenkin päädytty siihen, että hyvän tekemiseen on olemassa vielä parempia keinoja.

Miten raha tekee onnelliseksi?

Yleisesti siis nähdään, että raha tukee hyvinvointia. Kiinnostavampaa on kuitenkin se, miten raha käytännössä vaikuttaa hyvinvointiin. Kyse ei myöskään ole väistämättömästä seurauksesta, vaan myös yksilön omilla valinnoilla on vaikutusta rahan tuomaan onneen.

Etenkin vähävaraisten tulojen kasvu auttaa perustarpeiden, kuten turvan ja terveyden, tukemisessa. Suurin yhteys rahan ja hyvinvoinnin välillä liittyy kuitenkin autonomian ja hallinnan tunteen lisääntymiseen. Aiemmin mainitussa vuoden 2021 tutkimuksessaan Matthew Killingsworth arvioi, että tämä yhteys selittää jopa suurimman osan rahan hyvinvointivaikutuksista Yhdysvalloissa.

Väliä ei kuitenkaan ole vain rahalla, vaan sillä, miten sitä käyttää. Tutkimuksissa on havaittu, että elämyksiin ja ihmissuhteisiin keskittyvä kulutus on yhteydessä parempaan hyvinvointiin. Sen sijaan ulkoisiin tavoitteisiin ja kulutukseen keskittyminen vähentää tyytyväisyyttä.

Harva suomalainen kokee olevansa osa globaalia eliittiä. Totuus kuitenkin on, että keskituloinen suomalainen on osa maailman rikkaimman viiden prosentin joukkoa vielä verojen ja Suomen hintatason huomioimisen jälkeenkin. Suomalaiset ovat olleet myös World Happiness Reportin vertailussa maailman tyytyväisin kansa jo yhdeksän vuotta putkeen.

Varallisuus ja keskimääräinen tyytyväisyys elämään eivät kuitenkaan takaa, että jokainen keskituloinen suomalainen olisi onnellinen.

Yksi syy tyytymättömyyteen on sosiaalinen vertailu. Kun vertailemme asemaamme muihin suomalaisiin, kiinnitämme usein huomiomme niihin, joilla asiat ovat vielä paremmin. Tällainen vertailu ylöspäin ei tue hyvinvointia: kokemus parempiosaisuudesta lisää tyytyväisyyttä elämään vain vähän, mutta kokemus huonompiosaisuudesta laskee tyytyväisyyttä merkittävästi.

Moni haaveilee lottovoitosta tai muusta äkkirikastumisesta. Ruotsalaisessa, vuonna 2020 julkaistussa tutkimuksessa kartoitettiin tuhansien lottovoittajien onnellisuutta vuosien ajan ja huomattiin, että lottovoittajat todella olivat tyytyväisempiä elämään, ja että tyytyväisyys jatkui korkeampana jopa vuosikymmeniä voiton jälkeen.

Vaikka lottovoitto lisää yleistä tyytyväisyyttä elämään, ei sen vaikutus positiivisten tunteiden määrään ole yhtä suuri. Tulosta selittää hedoniseksi adaptaatioksi kutsuttu ilmiö, joka tarkoittaa onnellisuuden tason palaamista lähelle lähtötasoa merkittävienkin tapahtumien jälkeen. Jo ilmiön klassikkotutkimuksessa vuodelta 1978 esitettiinkin, ettei halvaantuneiden ja lottovoittajien onnellisuuden määrässä ole merkittävää eroa.

Vaurauden vaikutukset väestötasolla

Samat ilmiöt, jotka pätevät yksilöillä, näkyvät myös väestössä laajemmin. Eniten valtiotason varallisuuden vaikutusta on tutkittu kansantalouden kokonaistuotantoa mittaavan bruttokansantuotteen kautta. Koko talouskasvupohjainen talousjärjestelmä perustuu osin ajatukseen, että talouskasvu lisää ihmisten hyvinvointia.

Maan taloudellisella tilanteella ja sen väestön subjektiivisella hyvinvoinnilla on todettu olevan positiivinen yhteys. Ilmiö on kuitenkin vahvempi köyhemmissä valtioissa. Valtion varallisuus ja talouskasvu vaikuttavat hyvinvointiin muun muassa elinolosuhteiden ja julkisten palvelujen paranemisen kautta.

Bruttokansantuotteen ja hyvinvoinnin yhteyttä on myös kyseenalaistettu. Tunnetuin vastanäkemys on Richard Easterlinin vuonna 1974 esittämä Easterlinin paradoksi, jonka mukaan rikkaimmat maat eivät olisi aina onnellisimpia, eikä ihmisten kokema hyvinvointi ole välttämättä lisääntynyt maiden vaurastuessa.

Easterlinin paradoksista on kiistelty vuosikymmenten aikana paljon. Paradoksin on selitetty johtuneen ainakin osittain alkuperäisten mittausmenetelmien puutteista. Toisaalta myös sosiaalinen vertailu ja epätasa-arvo varallisuuden jakautumisessa voivat heikentää vaurauden ja hyvinvoinnin yhteyttä. Ja vaikkei talouden kasvulla ole olemassa päätepistettä, on todennäköistä, ettei hyvinvoinnin kasvu voi jatkua loputtomiin.

Vaikka varallisuudella on vaikutusta hyvinvointiin, eivät talouskasvu ja bruttokansantuote kerro kaikkea. Tämän takia muun muassa Euroopan unioni, talousjärjestö OECD ja YK ovat pyrkineet löytämään muita mittareita hyvinvoinnin arviointiin osana Beyond GDP -aloitetta.

Rahalla onnea, mutta kenelle?

Useampi tutkimus vahvistaa ajatuksen, että raha voi todella tuoda onnea. Rahan positiiviset vaikutukset muodostuvat muun muassa lisääntyneestä turvasta ja vapaudesta. Väliä on myös sillä, miten rahaa käyttää.

Rahan vaikutus hyvinvointiin kuitenkin heikkenee, kun rahaa on enemmän. Karkeasti voi sanoa, että rahamäärän tuplaantuminen lisää hyvinvointia aina saman verran. Eniten sama rahasumma auttaa sellaista ihmistä, jolla rahaa on valmiiksi vähän.

Aiemmin tässä kirjoituksessa kävin läpi kulutuskohteita, joilla omaa hyvinvointia voi lisätä. Jätin kuitenkin mainitsematta yhden, jopa hieman yllättävän vaihtoehdon: rahan lahjoittamisen muille.

Vuonna 2010 julkaistiin laaja tutkimus, jossa selvitettiin lahjoittamisen vaikutusta omaan hyvinvointiin yli sadassa maassa. Tulokset osoittivat, että lahjoittaminen lisää lahjoittajien hyvinvointia, ja että sama vaikutus toimii kaikkialla maailmassa. Vaikka rahaa antaisi muiden hyväksi, se ei tarkoita, että lahjoitus olisi pois omasta hyvinvoinnista. 

Varallisuuden kasvu lisää onnellisuutta, mutta kun rahaa on riittävästi, ei vaikutus ole enää kovin vahva. Jos rahan haluaa tuovan onnea mahdollisimman paljon, voi halutessaan miettiä, tarvitseeko onnen olla omaa.

Arimo Kerkelä

Kirjoittaja on psykologi ja Effective Altruism Finland ry:n tukihenkilö, joka lahjoittaa viisi prosenttia tuloistaan maailman vaikuttavimmille hyväntekeväisyysjärjestöille.